kesälomatunnelmista ja northeastistä

Olá pessoal!

Aloitan anteeksipyynnöllä kaikille niille, jotka ovat odottaneet kirjoituksiani, enkä ole heidän odotuksiaan täyttänyt. On ollut niin paljon tekemistä ja nukkuakkin pitää välillä.

Lyhyesti kerrottuna joulu ja uusivuosi meni perheen kanssa sen suuremmita juhlitta. Jouluaaton vietimme tätini kotona Belo Horizontessa, Joulupukki kävi jakamassa lahjat ja syötiin jouluateriana riisiä, papuja ja lohta. Uudenvuoden vietin rannalla perheeni ja toisen kaupungissani asuvan itävaltalaisen vaihtaripojan perheen kanssa. Ilotulitukset olivat hienot ja keskiyöllä hyppäsimme seitsemän valtameren aaltoa tuomaan hyvää onnea. Joulusta niin minulle kuin hyvin monelle muullekkin vaihto-oppilaalle jäi vähän laimea maku, mutta uusivuosi oli kyllä todella upea kokemus.

Joululomani alkoi siis marraskuun lopussa ja kesti aina viime sunnuntaihin asti. Viime maanantaina aloitin uuden lukuvuoden Colégio Batista Mineiro nimisessä koulussamme, jossa siis myös viime lukukauden vietin. Olen nyt kolmasluokkalainen ja luokallamme on 34 oppilasta, mukaan luettuna minä ja saksalainen vaihtaritoverini. Suuri luokkakoko johtuu siitä, että moni kolmasluokkalainen vaihtoi koulua loman aikana, joten koulumme päätti yhdistää ennen erillään olleet a ja b luokat yhdeksi isoksi ryhmäksi. Itse nään yhdistymisen mukavana asiana, olen jo tutustunut moneen rinnakkaisluokkalaiseen joita en aiemmin tuntenut.Opiskelen edelleen aamun ryhmässä eli kello 7-12.20, joten paluu arkeen ja aikaisiin aamuherätyksiin on käsillä. Onneksi rakkaat rotarimme armahtivat meitä kahdella vapaapäivällä, jotka on tarkoitettu pakkaamiseen. Tästä pääsenkin seuraavaan aiheeseeni: perheen vaihto!

Vaihdan kolmanteen isäntäperheeseeni sunnuntaina. Perhe on minulle jo ennalta tuttu, koska he ovat Rotary clubimme vaihto-oppilas asiamiehiä ja ystäväni tanskasta asui heidän luonaan. He olivat myös valvojina Northeastillä, eli vaihto-oppilaiden matkalla Brasilian koillisrannikolla. Odotan todella innolla muuttamistani heidän luokseen, koska tiedän että se ovat todella mukavia ja lämminsydämmisiä ihmisiä.

Northeast trip January district 4760 ♥

 Kiitän Rotary Internationalia, Terra Brasilia, isäntäperheitäni ja omaa perhettäni Suomessa, että he olvat mahdollistaneet tämän unohtumattoman elämyksen niin minulle ja monille tuhansille vaihto-oppilaille ennen minua ja toivottavasti minun jälkeenikin! Tämä 23 päivän matka 41 muun vaihto-oppilaan kanssa 18 eri maasta. Ryhmämme oli mitä mahtavin erilaisine kulttuurivivahteineen, kielineen ja hauskuuksineen! Tämä matka linja-autolla läpi Brasilian upean koillis- ja itärannikon, oli elämäni parasta aikaa! Ei haitannut vaikka välillä linja-automme hajosi ja "jouduimme" viettämään useita tunteja huoltoasemalla paahteisessa auringossa tai bussin yläkertaan muodostuneessa saunassa, koska ryhmämme oli vaan niin mahtava että sen kanssa viettämäni joka sekuntti on tuhansien muistojen arvoinen. Tuliko kaikille selväksi, että meillä oli mahtava ryhmä ja loistava matkka vai tarvitseeko ylistää lisää? :D

 Itse en ottanut kauheasti kuvia, koska koordinaattorimme ja ohjaajamme ottivat niitä meidän puolesta. Jos jollakulla on mahdollisuus, kuvia voi käydä katselemassa Terra Brasil Turismo. -sivulla facebookista, josta löytyy kaksi albumia iloisia otoksia meistä kaikista, tai northeastin blogista. Tässä kuitenkin muutama kuva matkalta teidän kaikkien iloksenne!

Anteeksi nyt vaan, ne on täsmällisessäsekametelijärjestyksessa lopusta alkuun päin, mutta koittakaa kestää. Ehkä joku minua fiksumpi tietokoneihminen osaisi, mutta minä en :P

 Tanssilattian neljäteräinen höylä, niinkuin meitä joku kutsui

 Meillä oli viimeisenä iltana äänestys jossa valittiin 19 kategoriaan tyttö ja poikavoittajat. Itte voitin hulluimman juhlijan ja parhaimman laulajan tittelit :)

 ´Meillä oli bileet laivassa!!!

 Caroline, miun tanskalainen sisko ♥

 Koko porukka sokeritoppavuorella

Meidän ohjaajat

 joku hullu vaihtari...

 Me hississä sokeritoppavuoren huipulle. Eikä jännittäny :o

 Vaihtaripoppoo Kristuspatsaalla! Meistä tuli hetkeksi suositumpi kuvauskohde kuin kristus :D

 Matkalla Kristukselle

 Juhlimass Porto Segurossa

 ja meininki oli mitä mahtavin

 Rio de Janeiron jalkapallostadionilla Maracanãlla, poikien joukkue...

 ...ja tyttöjen joukkue

 Odottamassa junaa Kristuspatsaalle

 Miun 18v. synttärit Rio de Janeirossa pitseriassa suklaa-mansikka pitsan kera ♥paras synttäripäivä ikinä!!

 Päästiin lavalle näyttää mallia mite tanssitaa

 lisää kuvia Porto Segurosta

 nahkan polttamista...

 mie Kristuksella :D

 Pirteitä vaihto-oppilaita

 Elämä hymyilee ja me hymyillään takas :)

 Matka kohti sokeritoppavuorta alkamassa..

Maracanã

 mie ja unkarilainen veljeni Igreja Senhor do Bonfim -kirkon rappusilla

  

Maracanãn pukukopissa

 

 Purjehtimassa maailman merillä

 Synttäripäivänäni Rio de Janeirossa tulevien host-vanhempieni kanssa ♥

Itsenäisyyspäivänviettoja: SUOMI -post

Oikein hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää kaikille!

Tänä aamuna heräsin tukahduttavaan helteeseen ja muistin, että pitää mennä laittamaan lippu salkoon. No, salkoa täällä ei kukaan omista, joten tyydyin kiinnittämään Siniristilipun kotitaloni parvekkeen kaiteeseen. Ihan hienona se siinä liehuu!! Siskoni halusi ottaa minusta poseerauskuvan brasilialaiseen malliin lipun kanssa, siitä löytyy todistusainestoa alempaa.

Olemme yrittäneet koko perheen voimin löytää ruisjauhoja että olisin päässyt leipomaan karjalanpiirakoita. Ehkä myöhemmin sitten kun päästään isommille toreille ettimään... Joitakin perinteitä kuten kaksi kynttilää ikkunalla, ja laulut kuten Maamme, Siniristilippumme ja Karjalaisten laulu olen pystynyt täälläkin noudattamaan, mutta tänävuonna jää esimerkiksi Linnanjuhlat ja Tuntematon sotilas väliin. Ensimmäistä kertaa koko pienen elämäni aikana!!

En ole surullinen koska tiedän, että ensivuonna taas, ja niin monena tulevana, olen juhlistamassa tätä hienoa päivää kotimaassani muiden suomalaisten kanssa. Nyt kun en ole tavannut yhtäkään suomalaista yli neljään kuukauteen, enkä ole päässyt päästämään sisimmäistä suomalaistani esille pitkään aikaan, on väliksi ihan hauskaa lauleskella suomeksi isänmaallisia lauluja ja syödä yksin salmiakkia (yksin, koska kukaan muu ei siitä tykkää :o ). Koska niinhän se on, että vaikka olen omaksunut paljon brasilialaisesta kulttuurista itselleni, minussa silti itää sisälläni Suomen siemen, minne tahansa menenkin. Ja olen erittäin ylpeä siitä!

Mitä sitten on olla suomalainen?
Monille ulkomaalaisille Suomi on kaukainen paikka jossain aika lähellä pohjoisnapaa, ja siellä asustavat ihmiset oat hiljaisia ja ujoja. Minulle suomalaisuus tarkoittaa suomen kieltä, suomalaista kulttuuria, uskonnon- ja sananvapautta, kaunista luontoa, salmiakkia, ruisleipää, saunaa ja suomalaista sisua. Kaikki tämä ja monet, monet muut asiat tekevät meistä juuri omanlaistamme porukkaa, jonka vertaista ei löydy muualta. Olen ylpeä itsenäisyydestämme, jonka vuoksi isovanhempamme ja isoisovanhempamme ovat taistelleet. Täällä toisella puolella maapalloa kaikki asiat eivät ole ihan yhtä hyvin kuin Suomessa: joka päivä kohtaan kodittomia ihmisiä ja usein keskustelu ajautuu brasilialaisen hallituksen epäkohtiin. Tottakai meilläkin Suomessa on monia ongelmia kuten työttömyys, talouden taantuma ja nuorten syrjäytyminen, mutta monet asiat ovat kuitenkin myös hyvin. Osa suomalisista ihmisistä ei ehkä sitä negatiivisuudeltaan huomaa, ja osa ottaa sen itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi ilmaisesta koulutuksesta ja terveydenhuollosta kuultuaan monet ovat tuumanneet, että ei teillä mitään ongelmia sitten oikeestaan voi olla. Ollaan siis iloisia ja ylpeitä siitä mitä meillä on!!

Kotimaani ompi Suomi, 

Suomi, armas synnyinmaa. 

Siellä valkolatva tuomi

ahon laitaa reunustaa

Siellä ensi kerran kuulin 

lintuin laulun lehdossa.

Siellä äiti hymyhuulin

tuuditti mua kehdossa

Siellä synnyin, sinne mieli

palaa mailta maailman.

Taaton maa ja maammon kieli,

kuinka teitä rakastan! 

                                         Tämä kuva on ihan kotipihalta Suomesta

 

Avasin miun viimeset salmiakit Itsenäisyyspäivän kunniaksi! :) 

 

...ja sitten vielä miun kaksi suomalaista käsityötä olevaa kynttilää keittiön ikkunalla

Vielä kerran hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!!

Kesäloma alko ny!

Heips taas kaikille!

Miten sitä voikaan olla pieni ihminen niin iloinen kuin minä, tässä suuressa maailmassa, juuri nyt. Eilen oli viimeinen päivä koulussa ennenkuin he armollisesti päästivät kaksi vaihtaria vähän etuajassa kesälomille. En oikeen ittekkään tiiä, miten pystyisin sanoin kuvaamaan eilisen tunteiden täyttämää päivää. Toisaalta olin ihan mahdottoman iloinen ja onnellinen, mutta myös toisaalta haikea ja surullinen .

Iloisuudelle on täällä aina monia syitä. Eilen niitä oli muunmuassa se, että meidän ryhmämme sai toisen sijan koulumme tärkeässä kulttuurikilpailussa, ja saimme sen johdosta söpöt mitallit kaupaamme. Myös koulun loppuminen ja ajatus vapaa-ajasta ja kaikesta mitä sillä voikaan tehdä, sai hymyn entistä leveämmäksi kasvoillani. Ja koko brasilialainen kulttuuri halauksineen ja suudelmineen tottakai on aina yhtä pätevä syy olla iloinen. Eilen myös tuli mietittyä paljon koko vaihto-oppilaana oloani, ja kaikkea mitä ollenkaan saanut täällä kokea, koska tuli myös täyteen 4 kuukautta tätä mahtavuutta. Kerronpa siitä lisää vähän tuonnempana.

Jälkimmäinen, täysin vastakkainen tunnetila, johtuen siitä, että niinkuin kaikissa oppilaitoksissa, myös täällä, opintonsa suorittaneet opiskelijat valmistuvat ja lähtevät jatkamaan opintojansa muualla. Monet lähtevät toiseen kaupunkiin ja jopa toiseen osavaltioon opiskelemaan. Se tekee minut surulliseksi, koska heistä on tullut minulle tärkeitä ystäviä ja osa jokapäiväistä elämääni. Tuntuu, että heti kun johonkin oppi ja tottui, se taas muuttu (uskokaa pois, itseasiassa tämä tunne on varmasti hyvin tuttu kaikille vaihtareille ympäri maailmaa..). En välttämättä enää tapaa kaikkia enää ollenkaan. Niin se vaan menee. En myöskään nää monia muita ystäviäni pitkään aikaan, koska kesälomalla kaikilla on paljon tekemistä ja matkustelua, kuten myös minulla.

No mutta, jos ei sanoilla ihan selkeästi saanut itteäni ymmärretyksi, voitte kuvitella sen tunteen kun haluaa itkeä ja nauraa samaan aikaan.

4 kuukautta

Ai siis mitä?! Kyllä, neljä kuukautta on nyt kulunut siitä, kun jätin äitini itkemään Helsinki-Vantaan lentokentälle. Sinne jäi haikeasti (niin ainekin kuvittelen) perääni katselemaan myös isi ja yksi maailman parhaista ystävistäni, ja tottakai muitten vaihtareiden perheet ja lähimmäiset. Miten aika onkaan voinut hurahtaa niin nopeasti? Yritän oikeastaan olla kauheasti ajattelematta aikaa ollenkaan.Ja juuri silloinhan se juuri kuluukin älyttömän nopeasti. En vaan halua ajatella, että aikani täällä loppuu jonakin päivänä ja että pitää palata takaisin Suomeen.
    Viimeisten viikkojen aiikana olen itse ja muitten vaihtareiden kanssa miettinyt, kuinka onnekkaita olemmekaan, kun saamme viettää tätä mahtavaa vuotta täällä. Miten pystymmekään ikinä kiittämään perheitämme kotimaassa ja täällä, Rotarya, koulujamme ja kaikkia niitä ihmisiä jotka ovat tehneet meille tämän kokemuksen mahdolliseksi? Tähän mennessä olemme päätyneet siihen vastaukseen, että meidän pitää arvostaa kaikkea mitä täällä koemme ja opimme, ja ottaa kaiken irti siitä mitä me täällä voimme kokea ja oppia. Meidän pitää yrittää olla tämän mahdollisuuden arvoisia.
    Neljään kuukauteen on myös mahtunut perheen vaihto, josta mainitsinkin jo aikaisemmin.Nyt on kaksi viikkoa takana tässä perheessä ja sopeutuminen uusiin ihmisiin, paikkoihin ja tapoihin on vielä pikkuisen kesken. En olisi voinut kuvitellakkaan kuinka rankkaa ja outoa perheen vaihtaminen minulle voisikaan olla. Minulla on heitä kova ikävä, ja odotan innolla jälleentapaamistamme. On ihmeellistä, miten paljon täysin ventovieraisiin ihmisiin kiintyi niinkin lyhyessä ajassa.
    Ja tähän loppuun vastaan vielä siihen kysymykseen joka joka ehkä käy monen lukijan mielessä: Onko minulla ikävä kotiin Suomeen? Vastaus tällä hetkellä on aika pitkälti, että ei ole kauhea ikävä. Lähinnä joitakin asioita kuten rakasta koiraani Juttaa, ruisleipää, rasvatonta maitoa, saunaa ja salaattia. Miksikö ei ole kova ikävä perhettäni? No siksi, että minun elämäni on täällä nyt, ja miulla on rakastava perhe myös täällä. Pidetään yhteyttä perheeni kanssa aina välillä, ja tiedän että he odottavat minua siellä Suomen kodissa. Tiedän että he ymmärtävät tilanteeni nyt, ja minä olen myös oppinut arvostamaan heitä ja heidän kanssaan vietettävää aikaa (vaikkakin nyt skypen välityksellä) paljon paremmin. Ikävä saattaa vielä iskeä ajan myötä, mutta otan sen vaan kasvattavana asiana.

 Tässä on miun oma luokka, 2. olen niin iloinen että pääsin tälle luokalle, joka on täynnä erilaisia ihmisiä. vielä enemmän olen iloinen siitä, että heistä on tullut minulle tärkeitä ystäviä ♥

 ja tässä vuotta ylempi 3b, jotka ovat siis samanikäisiä miun kanssa ja tulleet minulle myös erittäin hyviksi ystäviksi ♥

ja tässä on vielä "feira de cultura" -kilpailun voittosaalis meijän luokalle. itse sain ryhmäni kanssa tuollaiset hopeiset mitallit, mutta luokaltani löytyy myös voittajaryhmän ja kolmanneksi sijoittuneen ryhmän jäseniä. kaikki silti minulle kultaakin kalliimpia ystäviä! :)

 Kuulumisiin taas ja hyvät joulun odotukset kaikille!! :)

Tervehdys piiiiiitkästä aikaa!!

                                                Täs ensimmäisen perheen puutarhavahdit

    Täältä alkaa kuvat kaikkien piirin 4760 vaihtareitten perehdyttämisleiriviikolta...

    vierailimme kaupungissa nimeltä Ouro Preto, vanha historiallinen kaupunki kauniine        rakennuksineen. Siellä pääsimme myös tutustumaan vanhaan kaivokseen..

 Ouro preto

 Maineensa mukaisesti brasilialainen kahvi on ihan älyttömän hyvää. Niin tämäkin, italialaiseen tyyliin valmistettu yksilö

 iloisia vaihtareita...

 Tässä poseeraa kaikki piirimme vaihtarit! Suomen lippua ei siellä näy, mutta se on kuitenkin läsnä porukan takana!

 ja lisää niitä iloisia vaihtareita :)

 ..tässä kyl taitaa olla jonkulaine väsymys iskeny porukkaan. Kulttuuripuistossa Inhotim

 tonne jos pääsis tammikuussa, unelmareissu rantaa pitkin 23 päivää...

                            ja tässä sitten taas niitä ei välttämättä niin-ihania puolia Brasiliasta.
                            1 realin kolikko on jotain 2e kolikon luokkaa...

 ...ja tässä yksi superiloinen yksilö...

         voi että jospa miekii joskus saisin polaroidikameran! nää kuvat on vaa niin söpöjä! :)

 kuvassa Belo Horizonten kolme suurinta nähtävyyttä: takana kaksi jalkapallostadionia, joista taaimmainen yksi maailman isoimmista Mineirão ja taustalla Igreja da Pampulha, eli Pampulha järven kirkko, jonka on suunnitellut Oscar Niemeyer, "Brasilialainen Alvar Aalto"

 Sitten päästäänkin jo perhematkalle Rio de Janeiroon, jossa ensimmäinen kuvauskohde oli nämä juustopallot. Lapsena meilläkin oli näitä, en tiiä saako Suomesta enää mistään..?

 pão de açúcar, tuttavallisemmin sokeritoppavuori. ylhäälle asti päästiin, mutta näkymät oli vaan kohtalaiset sankan pilvisyyden takia

 Voiko tän lähemmäks pikkuapinaa ees päästä?! ja tän kauniin hetken pääst se puras miuta :/

                             Ja tottakai Kristuspatsaallakin käytiin...

 Maailman parhaat ekan hostperheen vanhemmat ♥

 graffitit Riossa oli ihan omaa luokkaansa! tässä vaan pari hassuu kuvaa, ku en oikee pitäny kameraa jokapaikassa esillä

 ja sitten taiteilemassa  nukkeja toisten vaihtareitten kanssa lastenviikolla, kun meillä ei ollut koulua. ja hienothan niistä tulikin, alhaalla kanssani poseeraavat neiti Tanska ja neiti Itävalta :)

                      Oho, mites tää kuva tänne hyppäs.. no mutta siinä mie ja Kristus :P

    Tässä Minas Geraisin ylpeys pão de queijo eli juustopalleroleipä.

               ja toinen brassiruoka jota en vaan tajuu, brigadeiropitsa. kuka haluu makeeta pitsaa?

    Tollane "pikku" heinäsirkka oli eksyny keittiöön..

Heippatirallaa kaikille! syy tähän melkein kahen kuukauden hiljaisuuteen täällä on se, että meidän intternetti yksinkertaisesti lopetti toimimasta reilu kaksi kuukautta sitten. Paljon on tosiaan tapahtunut, niinkun täällä kokoajan, nyt vain laittelin noita kuvia pikkasen. Nyt asun ensimmäistä päivää toisessa hostperheessäni kaupungin keskustassa. Internetin lisäksi talon mukavuuksiin kuuluu kolme alle viikon ikäistä koiranpentua ja emokoira :)  Kuulemisiin!!