Doce de leite. Maitoa ja sokeria.
keskiviikko 21. elokuuta 2013
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Mitas kaikkea jannaa sita onkaan..
Voihan etta.. En oo kerenny kirjottamaan tanne taas pariin paivaan, ja nyt tuntuu et tarinaa olis romaanin verran. Kuvia en valitettavasti voi lisata viela vahaan aikaan, joten saatte ainakin toistaiseksi tyytya pelkkaan verbaaliseen antiin :)
Ensimmaisena hehkutan naita apinoita!! Meilla on miun perheen takapihalla ihan oikeita pikkuapinoita, joilla on leijonanharja ja sopo naama :) Ne on suurinpiirtein ison oravan kokosia ja sulosia ku mitka. mie syotin niille banaania yks aamu ja ne tuli nappaamaan sen pienilla sormilla ihan miun kadesta!! Apinoita on yhteensa kahdeksan ja ne pitaa hassua, kimeeta piipitysaanta. Luulin ekaks et siel on vaa jotain lintuja, mut sitte miun hostisa haki ne banaanit ni tajusin et siel on oikeesti jotain ihan muuta.
Toisena hehkutuslistalla on Brasilialaisten suuri intohimo rakkaaseen lajiinsa, jalkapalloon. Ite paasin siita osalliseksi viime lauantaina, kun kavimme Brasilian toiseksi isoimmalla stadionilla Belo Horizontessa katsomassa joukkueemme kotiottelua.
Kadut olivat ihan taynna joukkueiden pelipaitoihin pukeutuneita ihmisia, jotka heiluttelivat lippuja, ampuivat raketteja, lauloivat kannustuslauluja, joivat olutta ja pitivat hauskaa. Kaikki eivat tulleet katsomaan itse ottelua, vaan jaivat seuraamaan tilannetta stadionin ulkopuolelta.
Itse stadioni oli vain reilusti puoliksi taynna, koska vastustajajoukkue Coritiba tuli niin pitkasta matkasta, eika ottelu sinansa kai ollut mitenkaan hirvean merkittava. Kuitenkin tasta puolestakin stadionista lahti aanta enemman kun olen ikina missaan muualla kokenut. Luulin etta koin totaalisen kuuroutumisen, kun kaikki alkoivat viheltaa samaan aikaan. Onneksi ei kuitenkaan. Katsomo reagoi peliin tosi agressiivisesti. Jos joku koki, etta oma joukkue koki vaaryyta kentalla, nyrkit aljo heilua ja huuto oli kova. Kukaan ei onneks kayn toistensa kimppuun, johtuen ehka siita, etta siella oli vaan meijan joukkueen kannattajia suurin osa paikalla. Ja ihan alyton maara poliiseita ja jarkkareita!
Pelin loputtua joukkueemme Cruzeiron hyvaksi 1-0, lahti stadionilta onnellinen voittokulkue, taas laulaen ja ilotulitteita ampuen. Stadionin parkkihalli oli taysin kaaoksessa, samoin liikenne sen ulkopuolella. Liikenne oli myohaan iltaan asti tukkoinen, ja hurjimmat fanit viettvat iltaansa ajelemalla ympari kaupunkia linja-autojen katoilla.
Seuraavana paivana menin hostveljeni ja -serkkuni kanssa katsomaan taas jalkapalloa, talla kertaa vahan pienemmalle ulkokentalle. Siella pelasi isani joukkueineen. Taman pelin jalkeen ajoimme suvun viikonlopnviettopaikalle. Kaksi isoa huvilaa uima-altaineen ja kaikki kynnellekykenevat sukulaiset. On vaikea kasittaa, kuinka tuollaiset isot perheet kokoontuvat joka ikinen viikonloppu yhteen syomaan, juomaan ja kertomaan kuulumisia, pelaamaan jalkapalloa ja lakkaamaan kynsia. Suomessa moiset sukukokoukset ovat aika harvassa. Se on sinansa harmi, koska miusta ainakin oli kiva viettaa aikaa suvun kanssa (vaikka se nyt varsinaisesti ei miun oma olekkaan) kun puhe, ruoka ja tekeminen ei loppunut.
Kouluun menin maanantaina, muut sen olivat jo vahan aikaisemmin aloittaneet, ja siella miut otettiin tosi ystavallisesti vastaan. Osa puhuu ihan hyvaa englantia, muutama varmaan viela paremmin kun mie! Siella oon saanut jo monta uutta kaveria, ja on tosi hassua etta kaikki on kiinnostuneet miun asioista ja Suomesta :D Hostaidin kanssa kavin kuntosalilla ja spinningtunnlla, mutta se onkin jo ihan oma lukunsa! Kerron lisaa vahan myohemmin.
Kiitos kiinnostuksesta!! :)
Ensimmaisena hehkutan naita apinoita!! Meilla on miun perheen takapihalla ihan oikeita pikkuapinoita, joilla on leijonanharja ja sopo naama :) Ne on suurinpiirtein ison oravan kokosia ja sulosia ku mitka. mie syotin niille banaania yks aamu ja ne tuli nappaamaan sen pienilla sormilla ihan miun kadesta!! Apinoita on yhteensa kahdeksan ja ne pitaa hassua, kimeeta piipitysaanta. Luulin ekaks et siel on vaa jotain lintuja, mut sitte miun hostisa haki ne banaanit ni tajusin et siel on oikeesti jotain ihan muuta.
Toisena hehkutuslistalla on Brasilialaisten suuri intohimo rakkaaseen lajiinsa, jalkapalloon. Ite paasin siita osalliseksi viime lauantaina, kun kavimme Brasilian toiseksi isoimmalla stadionilla Belo Horizontessa katsomassa joukkueemme kotiottelua.
Kadut olivat ihan taynna joukkueiden pelipaitoihin pukeutuneita ihmisia, jotka heiluttelivat lippuja, ampuivat raketteja, lauloivat kannustuslauluja, joivat olutta ja pitivat hauskaa. Kaikki eivat tulleet katsomaan itse ottelua, vaan jaivat seuraamaan tilannetta stadionin ulkopuolelta.
Itse stadioni oli vain reilusti puoliksi taynna, koska vastustajajoukkue Coritiba tuli niin pitkasta matkasta, eika ottelu sinansa kai ollut mitenkaan hirvean merkittava. Kuitenkin tasta puolestakin stadionista lahti aanta enemman kun olen ikina missaan muualla kokenut. Luulin etta koin totaalisen kuuroutumisen, kun kaikki alkoivat viheltaa samaan aikaan. Onneksi ei kuitenkaan. Katsomo reagoi peliin tosi agressiivisesti. Jos joku koki, etta oma joukkue koki vaaryyta kentalla, nyrkit aljo heilua ja huuto oli kova. Kukaan ei onneks kayn toistensa kimppuun, johtuen ehka siita, etta siella oli vaan meijan joukkueen kannattajia suurin osa paikalla. Ja ihan alyton maara poliiseita ja jarkkareita!
Pelin loputtua joukkueemme Cruzeiron hyvaksi 1-0, lahti stadionilta onnellinen voittokulkue, taas laulaen ja ilotulitteita ampuen. Stadionin parkkihalli oli taysin kaaoksessa, samoin liikenne sen ulkopuolella. Liikenne oli myohaan iltaan asti tukkoinen, ja hurjimmat fanit viettvat iltaansa ajelemalla ympari kaupunkia linja-autojen katoilla.
Seuraavana paivana menin hostveljeni ja -serkkuni kanssa katsomaan taas jalkapalloa, talla kertaa vahan pienemmalle ulkokentalle. Siella pelasi isani joukkueineen. Taman pelin jalkeen ajoimme suvun viikonlopnviettopaikalle. Kaksi isoa huvilaa uima-altaineen ja kaikki kynnellekykenevat sukulaiset. On vaikea kasittaa, kuinka tuollaiset isot perheet kokoontuvat joka ikinen viikonloppu yhteen syomaan, juomaan ja kertomaan kuulumisia, pelaamaan jalkapalloa ja lakkaamaan kynsia. Suomessa moiset sukukokoukset ovat aika harvassa. Se on sinansa harmi, koska miusta ainakin oli kiva viettaa aikaa suvun kanssa (vaikka se nyt varsinaisesti ei miun oma olekkaan) kun puhe, ruoka ja tekeminen ei loppunut.
Kouluun menin maanantaina, muut sen olivat jo vahan aikaisemmin aloittaneet, ja siella miut otettiin tosi ystavallisesti vastaan. Osa puhuu ihan hyvaa englantia, muutama varmaan viela paremmin kun mie! Siella oon saanut jo monta uutta kaveria, ja on tosi hassua etta kaikki on kiinnostuneet miun asioista ja Suomesta :D Hostaidin kanssa kavin kuntosalilla ja spinningtunnlla, mutta se onkin jo ihan oma lukunsa! Kerron lisaa vahan myohemmin.
Kiitos kiinnostuksesta!! :)
torstai 1. elokuuta 2013
Terveiset latakon toiselta puolelta!
Terve vaan kaikille taas pitasta aikaa! Oon nyt jo tosiaan ehtinyt nain pitkalle, etta kirjottelen tata hostperheeni luota, missa tanaan vietan ekaa iltaa. Kaikki on mennyt ihan hyvin tahan mennesa, vahan kielimuuri yrittaa olla esteena, mutta kylla siitakin selviaa kun tarpeeksi viuhtoo.
Huomenna kouluun, tai viimeistaan ensiviikolla, kunhan joku kertoisi miullekkin.. Paikka on kuienkin niin natti, etta ei haittais vaikka kerkeis lorvia kotonakin pari paivaa. Perheeseeni kuuluu aiti, isa ja kaksi veljea, joista toinen lahti Unkariin pari tuntia ennen miun tuloa. Toinen asustelee viela kotona ja osaa onneksi jonkinverran englantia etta paastaan alkuun :)
Kaikkea hyvaa teille kaikille ja nauttikaa viimeisista lomista!!
Huomenna kouluun, tai viimeistaan ensiviikolla, kunhan joku kertoisi miullekkin.. Paikka on kuienkin niin natti, etta ei haittais vaikka kerkeis lorvia kotonakin pari paivaa. Perheeseeni kuuluu aiti, isa ja kaksi veljea, joista toinen lahti Unkariin pari tuntia ennen miun tuloa. Toinen asustelee viela kotona ja osaa onneksi jonkinverran englantia etta paastaan alkuun :)
Kaikkea hyvaa teille kaikille ja nauttikaa viimeisista lomista!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)