Tervehdys vaan kaikille piiiitkästä aikaa!
Kaks viikkoa ilman nettiä tuntuu pitkältä jopa täällä Brasiliassa, vaikka melkein kokoajan onkin kaikenlaista tekemistä. Meiltä siis kaatui kotonta kaikki tietokonetsydeemit johonki viirukseen, eikä ole mitään havaintoa milloin ollaan saamassa ne takaisin.. Toivottavasti pian!
Voi että mitä kaikkea onkaan kerennyt taas tapahtua, on ollu synttäriä, yhet baby showerit, koulua, kuntosaleilua, vähän matkailua huvipuistoon ja vesipuistoon... Lähinnä kuitenki vain koulua, ja ihan hyvä niin, tykkään siitä tosi paljon!! Kuulostaa tosi nörtiltä, mutta koulu tääl on pikkase erilaista ku kotosuomessa! Täällä opettajat on oppilaiden kavereita, heitä halaillaan ja heidän kanssaan vitsaillaan. Monen vaihtarin suusta olen kuullut samat sanat kuin omastani: "In my country that would be sexual harassment!". Ekana pikkasen hämmenti, että eikö opettajalla kuitenki pitäis olla jonkulaine roti ja auktoriteetti, mutta nyt kun asiaan on tottunut, on myös huomannut, että kaikesta halailusta ja vitsailusta huolimatta opettajia arvostetaan ja kunnioitetaan, ja joskus jopa kuunnellaan.
Koulua on tosiaan maanantaista perjantaihin niinkuin Suomessakin, mutta täällä päivät on lyhyempiä. Koulu alkaa klo 7 ja kotiin päästään 12.20. Joskus jotkut tulee kouluun vielä iltapäivällä, mutta itte en ole ikinä viiteen asti koululla puurtanut. Oppitunnit kestää 50min. ja niitä on aamulla kolme putkeen, sitten on 20min. tauko, jolloin pelataan jalista tai lentopalloa ja haukataan pikkasen välipalaa. Tän tauon jälkeen on taas kolme tuntia yhteen ja sitten päästäänkin jo kotiin. Yleensä koulun jälkeen mennään hostäidin kanssa syömään lounasravintolaan ja sitten kotiin. Kotona on hyvää aikaa ottaa pienet päivänokoset ennen kuntosalille lähtöä.
Tuntuu että aika menee kuin siivillä! Tänä sunnuntaina tulee täyteen kaksi kuukautta täällä! En voi millään uskoa. Vasta viimeviikonloppunahan olin vielä kotona pakkailemassa laukkuja ja saunomassa mökillä?! Ja taas toisaalta kaikki Suomi-jutut tuntuu niin kaukaisilta just nyt, koska miun elämä on nyt täällä. Joku tarkka saattaa jopa huomata sen miun kirjotuksesta :D tuntuu etten osaa enää omaa kieltänikää enää!! Tänää puhuin ekaa kertaa sypessä vanhempieni kanssa. Puhuin ääneen suomea ensimmäistä kertaa melkein kahtee kuukauteen, ja se tuntui ihan älyttömän oudolta! En muistanu kaikkia sanoja ja sanajärjestystä piti välillä miettiä. Täällä kun nykyään ajatteleekin jo englanniksi ja pikkasen jo portugaliksikin, eikä vastaan ole tullut suomea missään. Se nyt sinänsä ei ollut mikään ylläri :P
Täällä on pikkasen liian kuuma miunlaiselle pohjoisen ihmiselle. Päivässä menee ihan tajuttomasti energiaa pelkästään siihen, että pysyttelee hereillä! Päivän aikana tulee täällä juotua myös älyttömän paljon vettä, sekä erilaisia hedelmämehuja. Ja ruokaa täällä tarjotaan miulle iha jokapaikassa :D Sen takia on ihan hyvä vaan että tulee käytyä siellä kuntosalilla, ettei ihan kaikki välttämättä tartu ympärille :D Hostperheeni omistaa leipomon, ja sieltä tuodaan kotiin kaikenlaista hyvää. Eikä täällä kauheasti tunneta täysjyvää saatikka ruisleipää. Sitä on ikävä Suomesta!
Tähän loppuun laitan viel linkin yhtee miu brasilialaisee lempparibiisii, miul ei sit oo mitää hajuu mitä siin lauletaa, mut varmaa on se, et tää kipale saa kaikkien tanssijalan vipattaa :D
Oon saapunu haitaribiittien luvattuun maahan!!
Gabriel Valim - Piradinha
torstai 19. syyskuuta 2013
kuvat kertoo enemmän ku tuhat sanaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)